Astuin aamulla varahin,
Läksin aivan aikasehen,
Omenoita ottamahan,
Pähkämiä poimimahan,
Emoni omenamaasta,
Tahi tarhasta isoni.
Näin omenan oksasella,
Punakuoren pääni päällä,
Nousin puuhun nostamatta,
Kohosin kohottamatta;
Toipa surma sulhon nuoren,
Sulhon nuoren, miehen kainun,
Tuli tuo omenispuulle,
Alle oksien osasi.
Suitset seitset vyön takana,
Takatarhilot käessä.
"Mitä suitsin seitsin laait,
Kuta tarhiloin tavotat?"
"Ottaisin omenamarjan,
Punakuoren oksaselta."
Annoin oksalta omenan,
Puotin punaisen kuoren.
Sulho tuosta noin sanovi,
Itse lausui ja pakisi:
"En ole etsossa omenan,
Punakuoren poiminnassa,
Olen neion etsinnässä,
Punaposken poiminnassa."
( http://www.gutenberg.org/cache/epub/7078/pg7078.html )
Miettiessäni mukavaa nimeä blogille törmäsin tähän Kantelettaren runoon, jonka alkuosa on tässä. Lyyriset naisten runot ovat olleet aina minusta hienoja ja vanha kalevalainen runomuoto vie ajatukset menneisiin aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti